Minusta
Olen lapsesta asti ollut sydämeltäni koiraihminen. Omaa koiraa en lapsena saanut, mutta lenkittelin taloyhtiömme koiria ahkerasti, lähes päivittäin. Erityisen rakkaaksi muistoihin on jäänyt naapurin pk collie Artsi 🩷
Koiran kanssa eläminen alkoi v.1996 kun siskoni yllättäen haki koiranpennun. Tästä koirasta tuli minulle kovin rakas. Innoissani opetin sille monenlaisia temppuja ja vietin sen kanssa kovasti aikaa. Oman koiran hankin omille muutettuani. Monivuotinen haaveeni berninpaimenkoirasta totetui, kun urospentuhaaveeni kääntyikin yllättäen sijoituskoirahaltijan rooliin. Nämä vuodet opetti koirnakasvatuksesta paljon. Nettiä ei ollut, mikä hankalotti, mutta myös opetti kovasti.
Koiria on ollut ja tullut saateltua viimeiselle matkalle useampia. Jokainen luopuminen on tuntunut valtavan suurelta. Koira on rakas perheenjäsen, jokaisella on oma paikka sydämessä. Onneksi meillä on yhteiset muistot niistäkin jäljellä.
Näen jalostuksen yksinkertaistettuna rodun kehittämisenä. Vuosien saatossa on osalla meidän koirista ollut erilaisia vastoinkäymisiä terveyksien kanssa. On ollut epilepsiaa suvussa, allergiaa ja atopiaa, virheellistä purentaa, joten jalostushaaveet niiden koirien kohdalla ovat toki jääneet. Koirat ovat perheenjäseniämme, joten olemme saaneet elää antoisaa koira-arkea onneksi siitä huolimatta. Tervettä koiraa osaa arvostaa valtavasti! Yllätyksiä voi tulla asioiden kovista punnitsemisista ja valinnoista huolimatta.
KoiraNet on suosikkisivustoni. On mielenkiintoista seurata koirien taustoja. Uudet terveystulokset käyn lävitse usein. Onneksi meillä on Suomessa näin mahtava järjestelmä! Ja siihen lisäksi muu materiaali, somea myöten. Silti aukkoja on paljon. Etenkin terveystutkimusten (luustot, silmät) teettämisen vähyys on surullista. Koiramme peittävät mahdollisia kipujaan, on reilua rakasta koiraamme kohtaan, kun selvitämme asioita ajoissa, kun siihen on meillä hienot tutkimusmenetelmät ja järjestelmät.
Minulla on eläinrakkaana ihmisenä hiukan myös hevostaustaa nuoruudestani ennen omaa koiraa. 1990 luvulla sain sattumustenkin kautta Symppis -ponin, joka opetti ja antoi paljon. Varhaisteinivuosinani Symppis oli ensin ratsastuskoulussa eläessään hoitohevoseni. Ratsastuskoulun loputtua perheeni oikeastaan täysin tulevasta tietämättä osti minulle sen 😁 Symppiksen kanssa elin tärkeät teinivuoteni, kunnes se oli terveytensä pettäessä pakko päästää vihreämmille laitumille. Olen näistä kokemuksista erittäin kiitollinen vanhemmilleni.
Olen Suomen Kennelliiton ja Shetlanninlammaskoirat ry:n jäsen. Olen suorittanut Kasvattajan peruskurssin v.2016 ja saanut Cheerymai -kennelnimen sekä allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen v.2016.
